Saaste on Nostr: Joo, minullakaan se ei toimi niin. Se yleensä auttaa, jos hahmoilla on jokin ...

Joo, minullakaan se ei toimi niin. Se yleensä auttaa, jos hahmoilla on jokin tunnistettava piirre. Se voi olla vaikka tapa ajatella, tapa puhua, kulkuneuvo jolla he liikkuvat, harrastus tai vaikka maneeri. Jos se on liian ilmeinen ja alleviivaava, se tuntuu tietenkin kömpelöltä.

Se on itselleni myös haastavaa jos teksti esittelee päähahmot yhdessä sivuhahmojen kanssa. Suhtaudun jokaiseen esiteltyyn hahmoon aina samalla painoarvolla ja sitten en ikinä tiedä, että kuka on oikeasti tärkeä tarinan kannalta. Paitsi tietysti sitten paljon myöhemmin kun olen saanut henkilöt painettua mieleeni.

Se auttaa jos ensin esitellään päähenkilöt, annetaan niille aikaa ja sitten tuodaan uusia ihmisiä mukaan. Toinen mikä auttaa on se, että hahmoilla on selkeästi eri nimet. Ei siis vaikkapa Mikko ja Matti vaan mieluummin Satu ja Eveliina. Eri alkukirjaimet, eri pituudet ja paljon eri kirjaimia muutenkin.

Tämän uuden kirjan kohdalla päähenkilöt olivat (oletettavasti) aika selkeästi esitelty ja uskon tietäväni ketkä ovat päähenkilöitä. Samaan aikaan kuitenkin esiteltiin myös heidän puolisoitaan ja nimillä taidettiin mainita myös sukulaisia. Enkä nyt tiedä, että ovatko nämä sukulaiset ja puolisot jotenkin oleellisia.

Tällaisesta epävarmuudesta tulee jotenkin tosi hähmäinen olo ja kirjojen alut ovat minulle tosi vaikeita painaa mieleen 😄