Marika Galanis on Nostr: Hmmmm… mitenhän tätä nyt muotoilisi. Onhan se itsekästä ajatella että joku ...

Hmmmm… mitenhän tätä nyt muotoilisi. Onhan se itsekästä ajatella että joku voisi huomata sinut, vastata, kommentoida jotain. Jotenkin mietin että kai tällaisella alustalla on joku tai joitain jotka voisi näin toimia. Mutta ei taida olla tämä oman elämän asioiden kertoilu semmoista materiaalia joka nappais ketään, ja tietty miksi nappaisikaan kun kaikilla on se omakin elämä.

Mä en nyt oikein tiedä mitä tekisin. Pitääkö nyt vain moukaroida se tarve alas, tulla edes jotenkin olemassa olevaksi ja näkyväksi jollekin somessa. Ymmärtää että se mitä kelaat päässäsi on tasan vain sun ongelma, eikä odottaa että ketään kiinnostaisi.

Tää paikka on täynnä fiksuja ihmisiä jotka kirjoittaa yhteiskunnallisista asioista ja muista fiksuista aiheista, joten on ymmärrettävää kun jollain ei oo antaa muutaku oma typerä elämä.
Pitää vaan uskoa että niin se vain on, on vain äiti, mies ja psykiatrinen sairaanhoitaja ketä kiinnostaa mun ajatukset, ja siihen on tyytyminen. Näin se on aina ollutkin, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.